Kesäloma –odotettu hengähdys arjen työrutiineista, vihdoin täällä. Jään miettimään tuota itsekin viljelemääni tervehdystä lomalle jäävälle kollegalle tai tuttavalle. Onko se suomalaisessa luonteenlaadussa, että loma pitää ansaita? Huomaan viimeisinä työpäivinä ennen lomaa miettiväni, olenko puurtanut tarpeeksi? Voinko jäädä vapaalle hyvillä mielin? Suoritinko töitä riittävästi, että voin hengähtää? Tuliko maailma valmiiksi ja työpöytä puhtaaksi? Entä virittelinkö jo tarpeeksi lankoja lomalta paluuta silmällä pitäen?

Tässä välissä on hyvä huomauttaa, että pääosin nautin työstäni. Saan siitä mielihyvää. Se on arvopohjani mukaista. Välillä, kuten joka työssä, on huonoja päiviä. Epäonnistumisia. Riittämättömyyttä. Kuitenkin jossain vaiheessa on tarve päästää irti hetkeksi. Nollata mieltä. Ladata akkuja. Leppoistaa arkea. Hengittää. Aistia kesää.

Työskentelen toista vuotta uudessa työroolissa ja työmaailmassa on paljon uutta. Tänä kesänä olen tietoisesti hakenut ”iltalomia” ja ”lomahetkiä” työviikkoihin. Hengitellyt merenrannalla. Se on omalla kohdallani auttanut ”laskeutumaan lomamoodiin”. Asioita, joita aiempina kesinä olen ajatellut tehdä ”sitku oon lomalla…”, on nyt kuulunut arki-iltoihin ja jopa keskelle työpäivää. Aikaisin töihin, päivällä hierojalle ja iltapäivästä jatkamaan hommia. Uintireissut ja mökkisaunat arki-illoissa. Jo rutiinin rikkominen arjessa herättelee mieltä toiseen moodiin.

Onneksi ikä tuo armollisuutta ja ymmärrys työpöydän tyhjentämisen mahdottomuudesta on realisoitunut. Priorisointi ja tulevaisuuden työmaalle jäävät ”to do-listat” antavat omalle muistille vapautusta. Uskoisin, että tämän tyyppinen toiminta on sekä oma että lähi- ja työympäristön etu. Ensimmäiset lomapäivät eivät toivottavasti mene zombina tekemättömiä töitä murehtien tai työtaakkaa pois nukkuessa. Työpaikalle paluuta ei tarvitse murehtia, kun olen tehnyt itselleni paluuta helpottavia muistiinpanoja.

Niin ajattelen nyt. Katsotaan kuinka käytäntö opettaa. Iloaromeita kesäpäiviin, niihin vähemmän täydellisiinkin.

Minttu

Vieraskynäilijämme esittäytyy:

”Hei! Olen Mäkelän Mirva. Nelikymppiset nippa nappa ohittanut elämäntapaliikkuja. Palkkatyötä teen finanssialalla. Aikuisten liikuttaminen on ollut harrastukseni parisenkymmentä vuotta välillä aktiivisemmin välillä passiivisemmin. Kokonaisvaltainen hyvinvointi hektisen arjen vastapainona on lähellä sydäntäni. Kaiken kaikkiaan elämässä uskon kohtaamisten ja hetkeen pysähtymisen voimaan.”